Aika kuluu liian nopeasti! Huomasin sen, kun aloin miettiä viimeisen vuodatus-vierailuni ajankohtaa.. viikko sitten?
Mutta tämä kaikki johtuu siitä, etten ole kertakaikkiaan onnistunut repeämään liitoksistani moneen paikkaan samaanaikaan. Viime viikonloppuni vietin Kuusaalla poikaystäväni kämpillä ja täysin siemuksin nautin jälleen joka hetkestä! Hänellähän ei ole tietokonetta. Hän kutsuu kyseistä tietokoneista totaalikieltäytymistä kapinaksi nykyaikaa vastaan. Mikä on mielestäni ihailtavaa. Itsekin vietän aikaa koneella hyvin harvoin (minkä luultavasti tulette tai olettekin jo huomanneet.) Istun täällä vain silloin tällöin juurikin hölinöitäni päivittäen. Tietokoneet on nimittäin suolesta. Kaikki teknologia on suolesta! Tuntuu, että kilpaillaan kuka keksii nopeiten kaikista turhimman keksinnön. Esim. pari vuotta sitten ihmiset ostivat itselleen ja koko suvulleen digiboxit ja raahasivat niitä perse hiessä auton takakontteihin. Ymmärtämättömille vanhuksille selitettiin digiboxin tullessa taloon että, "Kyllä sinun Hillevi pitää tämä digiboxi ottaa, että kun kohta ei näy muuten Kauniit ja rohkeat," ja että kun, "Meidän Esko voi sinulle sen kytkeä." Kyllä, törmäsin itse kyseiseen.. No nyt kuitenkin esimerkiksi armas pikkuveljeni hinkuu huoneeseensa useasti mainoksissa törmättyä tuttua, Full HD taulutelevisiota! Tämän vempaimen kanssahan tarvitsee mm. Full HD digiboxin ja vaikka mitä muuta! Mietimpä vain, että koska päätetään ettei TV näy ilman HD systeemejä, jotka ovat pistäneet normipulliaisen pään ihan pyörälle.
"Matti, mitä jätkä?"
"Ostin Full HD TV:n."
"Oho.. vou! Mikä se on?"
"Emmä tiiä, mut son nyt in!"
Jep.. Toivon aina välillä poikaystäväni kanssa, että palaisimme takaisin "vanhaan hyvään aikaan" (josta me molemmat voimme vain haaveilla ja josta emme kumpikaan tiedä asioita kokemuksen perusteella.) vanhaan hyvään aikaan kuuluu mielestämme esim. vuodesta 1965, vuoteen 1975. Mutta hei, ihan totta, kuinka huonoa se on muka voinut olla? Mustavalkotelevisio, Urho Kekkonen, pullonpohjalasit, LOISTAVAA musiikkia, hipit ja upea sisustus (ymym.)

Hei.. mistä minä aloitinkaan kyseisen liturgian? Aivan, keroin kuinka en ole ehtinyt koneelle. Viikonlopun jälkeen vietin kaksi päivää koulussa ja Kuusaalla, kun taas eilen hääräsin 13 tuntia koulussa ja olin kotiin tullessani niin puhki, etten meinannut päästä rappusiammekaan ylös, saati sitten koneelle. Menimme koko luokka aamulla klo. 8 kouluun ja olisimme normaalisti päässeet klo. 15, mutta eräs melontaseura oli tilannut luokaltamme pikkujoulu sembalot ja me kestettiin se kuin miehet, toivo vapaapäivästä silmissä kiiluen. Pääsimme vasta klo. 21. Sadistista..

Ja niin on mennyt viikkoni, näin lyhykäisyydessään. Tämä jää taas hetkeksi viimeiseksi kirjoituksekseni, sillä olen viikonlopun tietokoneettomalla vyöhykkeellä (: Onneksi. Lähden jo pakkaamaan huomiset kimpsut kasaan ja tarvitsee minun lukea hieman äidinkieltä ja ruotsiakin, huomisten kokeiden vuoksi. Kiitos lukemisestanne! Illanjatkot, adjö!

Mutta siis hyvin lievä, sillä kyllä, skanneri skannasi kyllä maalauksiani, mutta hiukan huonosti.. (paremmin silti kuin eilen ja se johtuu siitä, että käytin aamupäiväni sönkäten sitä kuntoon.) Mutta tässä olkaa hyvä, muutama hmm.. teos?

Kaukainen metsäpalo. Olen maalannut tämän akryylimaaleilla, ja skannauksen yhteydessä värit ikäänkuin sumentuivat.. ja en myöskään ymmärrä mikä tuo vaalea paksuhko raita on tuossa sivussa.

 

Syksyinen puu. Oli mielestäni luovaa tehdä se repeytyneelle alustalle, mutta skannatessa (päivän sana) ymmärsin, etten osaisi rajata kaikkea valkoista pois. Moka. Akryylimaaleilla jälleen.

"Pahoinvointi kansa hyvinvointi valtiossa" - sanonta toi hienon inspiraation. Sen nimihän on (erittäin yllätyksellisesti) Sad people. Akryylimaaleilla jälleen. (%&#!£{@:n valoviiva taas!!!)

 

OSTAKAA MINULLE UUSI SKANNERI, TULEE HYVÄÄN TARKOITUKSEEN!

En minä sitten päässytkään kouluun asti.. edelleen istun täällä neljän kalsean seinän sisällä, miettimässä mitä voisin seuraavaksi tehdä, ettei tämä päivä menisi ihan yhden miehen ketjupolton MM-kisoiksi kuitenkaan. Sain minä vähän muokattua blogiani parempaan suuntaan, siitä voin olla erityisen ylpeä. Eilenhän minä tapoin aikaani pitämällä primitiivisen mielenosoituksen kylpyhuoneessamme, seisoin suihkun alla ja kaadoin kaikki Lórealin hoitoaineet alas viemäristä. Ai miksikö? Lóreal käyttää eläinkokeita! Minulla on tällähtkellä niin paljon tuotteita, liikkeitä ja merkkejä boikotissa, että poikaystäväni sanoi, etten voisi kohta tehdä mitään :D Ja eilen sain illalla skannerin joten kuten toimimaan.. tosin "joten kuten" ei pajon lämmitä, sillä se rakkine raiskasi kaikki skannaamani kuvat aivan järkyttäviksi! Päätin, että ehkei ollut sen aika vielä kukoistaa töissään ja määräsin sille lisää sairaslomaa. Omanihan loppui jo eilen.. äitin kanssa kuitenkin puitiin niin, että jään vielä kotiin ja opettajalle ilmoittaessani selvisi, ettei hän olisi halunnutkaan minua vielä kouluun jälkisairauksien pelossa. Luulosairas? Hmm.. hieman. Minulla poissaolemiseen löytyy niinkin hyvä syy, etten halua riskeerata viikonloppua olemalla silloin sairas. Menen Kuusankoskelle poikaystäväni luo kahdeksi yöksi, jipii! (: Siellä on aina niin letkeää..

Nyt ennenkuin lopetan, on taas ylpeiltävä kokkiudellaan ja kerrottava, että lämmitin juuri Poutun pitakebabin mikrossa ravinnoksi. Bon appètit!

P.S Ostoskanavalta tulee tasan sama mainos kuin eilenkin tähän aikaan.

Olen suunnitellut blogin julkaisemista varmasti jo kuukauden päivät. Nyt kuitenkin koitti se iloinen hetki, jona pääsin suunnitelmissani eteenpäin! Se johtuu siitä, että minulle sattui hyvä sauma, koska muutakaan tekemistä ei ollut. Olen nimittäin kotona kipeänä, joku sikainfluenssan tytärflunssa varmasti kyseessä. Kuume nousee ja laskee jatkuvasti kuin vuoristorata, selkäkin on kipeä, mutta se johtuu melko varmasti siitä, että koko eilisen päivän pyörin sängyssä kun ei meinannut mukavaa asentoa mitenkään löytyä. Huomiseksi voisin taas palata koulun pariin ahertamaan. Se taitaa olla miltein pakollista, ottaen huomioon, että sairaslomani loppuu.

Opiskelen tosiaan ammattikoulun toisella luokalla kokiksi.. se on minulle täysin väärä paikka. Tarjoileminen on välillä ihan mukavaa, mutta ei, ei kokkaaminen! Tai sekin niin kauan, kunnes sitä joutuu väkisin tekemään joka päivä. Olen ajatellut käydä kaikesta huolimatta tuon kolmivuotisen linjan läpi (eräs nimeltä mainitsematon henkilö sanoi minulle joskus, että kolme vuotta menee vaikka päällä seisten ja olen yrittänyt ajatella asiaa tuolta kantilta, se ikäänkuin antaa minulle, kliseisesti sanottuna voimaa) ja pyrkiä sitten esimerkiksi restaurointipuolelle. Kaikista mieluiten olisin kirjailija tai jonkin sortin piirtäjä/kuvittaja. Olen kirjoittanut ja piirtänyt niin kauan kuin muistan! Ensimmäisen "kirjani" olen vääntänyt vuonna 1997 keväällä, vain 4 vuotiaana. Itseasiassa ainoastaan kuvitin sen ja sanelin isälle, mitä hänen pitää millekin sivulle kirjoittaa.. Ilokseni olen huomannut kerrontani parantuneen huomattavasti ensimmäisestä opuksestani, joka käsitteli perheemme retkeä luolaan, jonka seiniltä löytyi salakirjoitusta. Ensimmäiset havaintoni hyvin primitiivisistä piirroksistani ulottuvat vuoteen 1993, jolloin olin  n. vuoden vanha. Olen käsittääkseni kehittynyt jonkin verran siitäkin.

Kylläpä lähti taas juttu käsistä.. Mutta älkää huoliko, aion pian lyödä viimeisen pisteen kirjoitukselleni, ennen sitä minun on vain kerrottava muutaman lauseen verran blogini otsikosta, jos joku mahtaa sitä ihmetellä. Eli, aion liittää tähän blogiin mm. tekemiäni sarjakuvia, pilakuvia ja maalauksia yms. Mutta valitettavasti skannerini on tällä hetkellä rikki, joten joudutte odottamaan niitä hetken ajan. Blogini tulee myös pitämään sisällään tekemiäni novelleja, mutta niitäkin ajan kanssa.
Toivottavasti tulette pitämään niistä kuin myös löpinöistäni, jotka ovat bloginkirjoittajalle pakollisia :)
Nyt aion lähteä mittaamaan kuumeeni ja katsoa josko tekisin jonkinsortin ruokaa.. Nyt maistuisi kyllä sienikeitto (leikitään, että teen sen itse syksyllä poimituista kanttarelleistä, se siis EI ole pussikeittoa *vink vink*)

Kiitos mielenkiinnostanne, hyvää päivän jatkoa ja työssä käyville työniloa!